Rambergissa, Reinessä ja Åssa

Lauantaina ajeltiin Rambergiin , Lofoottien saariryhmän eteläkärkeä kohti. Välillä oli hyvin kauniita paikkoja.

Tulopäivänä eli lauantaina oli kova sumu. Meillä ei ollut mitään käsitystä ympäristön tuntureista.  Auto ja vaunu olivat melkein sumun peitossa, vaikka oltiin rannalla, eikä missään korkealla "vuoristossa"

Ollaan muuten liikkeellä tällaisella kombinaatiolla...  http://pajulintujapikkuinenpurkki.blogspot.fi/

Pikkuhiljaa tunturit tulivat esille ja ne olivat mahtavat. Koko camping-alue oli tunturien ympäröimänä.

Täällä tuulee ja on märkää. Emäntä pelkää, että katoan tuulen mukana kauas pois.... Siksi seuraan hänen puuhiaan välillä asuntovaunun ikkunasta. Minä puolestani jännitän, ettei Emäntä putoa kalliolta Atlannin kuohujen sekaan. 

Täällä riittää ihmettelemistä. Kuten esim. Norjalaisten auringonpalvonta. Ne istuvat aurinkotuoleilla untuvatakki päällä ja jalkoihin viltti käärittynä. Eräänä yönä, kun aurinko oli 0,6 % merenpinnasta yhden aikaan yöllä, rannalla istui porukkaa aurinkotuoleilla ja nautti näkymästä. 

Sunnuntaina ärisin ja puhisin, mutten saanut Emäntää liikahtamaan. Oli kuulemma lepopäivä. Se nukkui oikein kahdet päiväunet. "Pittää toipua rankasta talvesta" se tuumasi. Ai niin ihmiset eivät nuku talviunta... Mie oon talvella aika vetämätön.... 

Rannat ovat kauniita...